first grindstroke-release. released as cd-r.

line-up: lauri, tomi, ripa, teppo, jari
photos by ripa & lauri
cover artwork/layout by lauri

---

reviews:

Noise.fi :

Karhulalainen Grindstroke on purkittanut vartin verran musiikillisia terapiasessioitaan ja tarjoilee niitä nyt kaiken kansan nautittavaksi CDR-demon muodossa. Saatekirjeen mukaan musiikkityyli on määritelty ääri-katastrofi-power-electronics-noise-grindiksi, joka käytännössä tarkoittaa epämääräistä surinaa ja kolinaa vailla ideaa, suuntaa tai näkemystä. Levyn raidat koostuvat erilaisista kirskuvista ja vinkuvista soundeista, joista voidaan tarkkaan kuuntelemalla erottaa ainakin kitara, basso ja tuhdin efektin läpi vedetty ihmisääni. Soitosta tai laulusta, sen enempää kuin kappaleistakaan, ei kuitenkaan voida tässä yhteydessä puhua. Eräänlaista aistien puudutusainetta tarjotaan kaoottisten konesamplejen muodossa. Ne tuntuvat muun äänimassan seassa hyvinkin tarttuvilta ja helposti sisäistettäviltä.

Koska Grindstroken musiikista ei saa minkäänlaista otetta, sen ei voi sanoa kuulostavan voimakkaalta tai aggressiiviselta, pelkästään luotaantyöntävältä. Ainut tuntemus, jonka levy herättää, on halu laittaa soimaan musiikkia, jolla on tarjottavaa muillekin kuin sen tekijöille itselleen. On tietysti rohkeaa julkaista materiaalia yleisön reaktioista välittämättä, mutta kehuja tai toistuvia kuuntelukertoja on tällöin turha odottaa.

On vaikea kuvitella, että joku suuresti innostuisi Grindstroken musiikista. Kovan luokan noise-asiantuntijoille levyllä saattaa olla jotain tarjottavaa, mutta hekin lienevät kärsimystensä suhteen turhan valikoivia tällaisille demoille. Muuten Caravan soveltunee parhaiten ihmisten ärsyttämiseen kotibileissä.

1/5

Arvostelija: Mika Koskela
Arvosteltu: 24.03.2006

----

Imperiumi:

Karhulalainen Grindstroke on määritelty joskus "ääri-katastrofi-power-elektronics-noisecore-grindiksi". Eli tuon määritelmän jälkeen musiikilta voi odottaa ihan mitä tahansa ja ei mitään. Vuonna 2002 perustetun yhtyeen Caravan-demo tarjoilee jonkunmoisen järkytyksen.

Grindstroken kaoottinen elektrogrindi on juuri sellaista metakkaa, jota voisi kuvitella kuulevansa saksalaisten korkeakouluopiskelijoiden taide-splatterleffan soundtrackina. Demon kaikki neljä biisiä sisältävät kaoottista, mittarit ruvelle vetävää kirkunaa, jonka alla on jotain särötettyä tuhnua. Ajoittain levyltä kuuluu rumpukoneella tehtyjä välisoittoja, jotka tuovat hetkittäisen tauon kaoottiseen mekastukseen.

Grindstroken demosta on oikeastaan vaikeaa sanoa mitään. Se jättää sanattomaksi. Kyseessä ei ole mikään miellyttävä kuunteluelämys. Itsellenikin tuotti jo tuskaa rämpiä demon lävitse kolmisen kertaa. Viimeisellä näistä korvat vuosivat jo verta.

Grindstroken musiikki tuo itse asiassa mieleen Mike Pattonin villiä mölinää ja ähinää sisältävät soololevyt. Tosin Pattonin levyillä oli sentään järkeviä teemoja ja vaihtelua. Grindstroke on loppupeleissä vain vartin verran sietämätöntä huutoa ja pärinää, jota ei sikakaan vinkumatta kuuntele. Epäilemättä bändi toimii jäsenilleen terapiana, mutta kuulijoille se ei sitä ole.

Odottelen mielenkiinnolla Grindstroken ja Vihalihan yhteiskiertuetta. Toinen yhtyeistä on selkeästi vitsi, mutta toinen taas ei.

1/5

08.03.2006, Niko Kaartinen

---